Tää on vaa peli mulle, katon maailmaa ruudun takaa
mikää ei tunnu miltää, mä vaa painan ruudul sataa
uupumatta kuljen eteenpäin ja duunaan uutta plattaa
kun viholliset ei voi mitään suurta suuta vastaan
mä suoritan tehtäviä, kerään lisää elämii
etin nurkist erinäisii lääkkeit mitä vetäisin
ne paikkaa mut kuntoon, saa mut lentää
kaikki vastustajat antautuu kun saavun kenttään
maisemat vaihtuu kun naiset ja bailut
ja bonuspisteit saa jokaisest naidust
vaik koko pelin sisältö on laimee ja vaisu
se peitetään efekteil, laitteil ja kaiul
mä luukutan nii pirusti et ilokeppiin sattuu
painan nii paljo et mun iho kesii handust
tää kaikki maistuu puulta, niinku kilometrilaku
mut pakko juosta karkuun tai isoveli saa mut
Tää on peli, kyl sä huomaat jos keskityt
etsi nyt, kai jossain tuolla on merkitys
mut e-hei, tää on luokaton viritelmä
pelkästään seksii ja ruoka on virikkeenä
(2x)
Mä pelaan naiseni ja elämäni, enkä tunne eläväni
menneisyyden tiedän mut mitään en muista elävästi
muut ihmiset on pelihahmoja, siis ehkä mäki
ehkäpä siis jos mä voisin kuolla, voisin herätäki
joku vois vetää johdon, mä oon sähkövirtaa
maailma on vaa iso peli, ilman sääntökirjaa
ilman onnellista loppuu, tai ees lepotaukoi
tääl symmetriset kuminaamat haisee vetonauloilt
mun päämäärä tääl on räjäyttää tää mesta
tonnei c4: sta tai käräyttämäl teslal
nii et muovi sulaa ja mikropiirit paukkuu
pudottamal päitä, nii et giljotiini sauhuu
ne vahtii mun liikkeit, seuraa satelliiteist
säätelee talout, soittaa orjii varten biisei
mut siviilit pois alta, sankari on jo matkal
ei seivaa maailmankaikkeutta vaa tuhoo koko paskan
Tää on peli, kyl sä huomaat jos keskityt
etsi nyt, kai jossain tuolla on merkitys
mut e-hei, tää on luokaton viritelmä
pelkästään seksii ja ruoka on virikkeenä
(2x)
Mä koitan seivaa tilanteeni paperii ja musaa
kun pelkään, että elämä on valheellist ja turhaa
pusken leveleitä, etten heitä talenttia hukkaan
mä oon tän pelin sankari, ei parempia tuukkaan
mut mitä nyt, kun viimein maalis ollaan
baarit on taas tahdistost vaa, eikä koskaa virta lopu paristosta
oon vanki laatikossa, jonka yhel sivul o lasi
josta pääsis pois, jos sen sais vaa halki jollain
tääl mä kävelen, hiilin hiivin varjois
ammun biitin tarkoin muisto albumini sanoin
mut ehkä se on johdanto vaa alkuspiikin tavoin
ehkä menee sulake ja sammuu hiivivaloi
mä en voi hengittää vapaasti täällä,
kun tiedän etten löydä mitään matkani päästä
mut kun sankariks päästään, miten sankariks jäädään
taas yks taso takana ja SKANDAALI MÄÄRÄÄ.
Tää on peli, kyl sä huomaat jos keskityt
etsi nyt, kai jossain tuolla on merkitys
mut e-hei, tää on luokaton viritelmä
pelkästään seksii ja ruoka on virikkeenä
(2x)
Zeige deinen Freunden, dass dir Elämä on peli von Skandaali gefällt:
Kommentare