Kultakausi
Quelle: Spotify
Jou.
Täs on itsetehty oma esimies. Aikakausi kulta eikä vesimies.
Ku on maksupäivä, oon sun ovella. En oo se hassu äijä, vaan kaikki tänne heti -mies.
Yritän vaan nähä vihreetä ruohoo kattomatta aidan taa.
En oo syntyny parhaitten tähtien alla, enkä voi piiloutua mun faijan taa.
Tuon takasin sen kultakauden, siellä on mulla juuret.
Ku mä oon asialla, hanat aukee, mulla on päällä kultakuume.
Revin sitä nahasta mun selkämyksest. Ku on kulta kädes, ne kysyy: "entä nytten?"
Sit janoan platinaa. Teen sadetanssin ja kuuluu katolta rapinaa.
Mä teen kultaa siitä mihin kosken.
Midaan kosketus luo nosteen.
Mä en etsi sateenkaaren päätä.
Mä syljen tulta ja jäätä.
Jee, aa.
Oli vaan unelma avoimes mikis Lahden torilla. Tulessa koitin tosissaan huudella.
Siit on aikaa, nyt takas rikospaikal istun Hakkapeliittapatsaal cohiba huulessa.
Se oli aitoo, ei mainetta, mammonaa. Nyt öitä paineet saa valvomaan.
Haluun olla paras, eikä paluut ookaan takas. Jostain kumman syystä keikastakin haluu ottaa rahat.
Ammattilainen, joka jaksaa aina parantaa. Se näille muille koittajille paskamaista tavallaan.
Ku vauhti kiihtyy, välimatka vaan kasvaa. Ei näil teillä oo vuosiin tullu ees haastajaa vastaan.
Faija opetti elämään, broidi ettei tarvi pelätä, ja sen takii tänään voi Töölön kattojen yltä herätä.
Kämpän seinät on vuorattu kullal, ja kellä tääl on yhtä prameet huorat ku mulla?
Mä teen kultaa siitä mihin kosken.
Midaan kosketus luo nosteen.
Mä en etsi sateenkaaren päätä.
Mä syljen tulta ja jäätä.
Jou, jou.
Mä rullaan Kalevaan ja kaikki menee nappiin. Tää on kananlento, joka jatkuu maailman tappiin.
Ne sanoo, et oon höperö ku luen, puhun, kirjotan. Ny joka sana putoo, ku ois kuulutettu kirkossa.
Kaupinkadun aukiolla sytkään. Koskaan en oo kyselly lupii, en kysy nytkään.
Samat äijät baaris kommentoi ja jossittelee. Mä ja Jare tehään niinku bossit tekee.
Siis mä maustan niinku poppamies ja mikissä mä painan aina otta hies.
Mä oon se nokkamies, aika pokka mies, Helly Hansen-, North Face -toppamies
vaikka kesälläki, puhun totta, mies. Kun mä huuhdon kultaa, pääs mustat lasit.
Tuli langassa, irti on sokka, mies. Nää pikkulutkat ei edes näy mun tutkassani.
Mä teen kultaa siitä mihin kosken.
Midaan kosketus luo nosteen.
Mä en etsi sateenkaaren päätä.
Mä syljen tulta ja jäätä.
Zeige deinen Freunden, dass dir Kultakausi von Silkinpehmee gefällt:
Kommentare