Talo Songtext - Radiopuhelimet

Talo - Radiopuhelimet

Mikä talo tämä on
ensimmäinen ajatus
olen ollut täällä ennenkin
On sunnuntai ja hiljaista

Joka puolella tomua ja likaa
paitsi valokuvassa seinällä
siinä nuori neito yksin
istuu valkeassa pyhämekossaan
Kalpea naama ja suuret silmät
pohjattomat mustat reiät

Ja hyllyltä tuijottaa hymypoikapatsas
pölykerroksen alla ikuinen ihme:
tuo saatanallinen virne
Ei, ei saa katsoa sinne

Keinutuoli narahtaa itsekseen
siinä vaari yski verta ja kääri sätkää
Se sätkä jäi hänellä viimeiseksi
Tuulettaminen oli aivan turhaa
kalman haju jäi huoneeseen ikuisesti

On kaappikellokin hiljainen
kuin pystyyn nostettu ruumisarkku
Vaan kun katsoo tarkemmin
liikkuuko viisari sittenkin

Ulos täältä ja pian!
Murran lukon katkon rivan
juoksen pois yli pihamaan
Vaan kun käännyt katsomaan
ei taloa enää olekaan

Vain hiiltyneet rauniot
keskellä keltaisen vainion


Video: Talo von Radiopuhelimet

Teilen

Zeige deinen Freunden, dass dir Talo von Radiopuhelimet gefällt:

Kommentare