kiristän solmion
tiukalle
nään lääkekapselissa varottavan kolmion
menee niukalle
pää kuolioon
ei ne epäilykset syntyjään asetu luopioon
kyllä meitä tänne ihan syystä kasvaa
ja kun me tehään kitkaa
ne koittaa rasvaa
haluut sä vitsaa vai venaat sä lahjaa
ei se oo valinta
soon skinnerin paskaa
ja niin kauan ku jaksaa
voi kiristää skragaa
mut lopulta makaa
aineel tai ilman
ja pää menee kuolioon
laitapuolilla
ainasilla huolilla
ansaitsee vähintään moraalisaarnoja
vaik en mä pidä sitä edes mahollisena
et vapaat ajatukset ois systeemille vaaroja
silti joko tanssit tai itket ja tanssit
tai tanssit mut haet siihen kemikaalitranssit
jokatapaukses oot omal vastuul
ja sun vatupassi tsekataan
niiden balanssis
ja niin sä tanssit
niiden pillin tahtiin
tai ainaki ne vahtii
ku turrutat mielen
mut kummallaki tavalla pää menee kuolioon
(voiks mä kysyä...)
mitä vittuu siel jorataan ja huudellaan
musiikki on parasta ku sitä kuunnellaan
parantaa kuolioita,
rintaan nuotioita
tääl totuuden tunnistaa siit et sitä muunnellaan
yhä syvemmälle piiloon sitä kaivaudun
ehkä mä erakoidun
silti sä et voit avautua niinku mä avaudun
eikä mikään näist oo kunnon syy tunteiluun
unohda tunteet
illal silmät sulkee
ottaa vähän enemmän ku tarpeeks
ja vihdoin viimein sun pää menee kuolioon
Zeige deinen Freunden, dass dir Kuolio von Pyhimys gefällt:
Kommentare