Raapaisin kynttilään valon,
Vihreän, paljastavan...
Hyönteiset täyttivät talon,
Näin aamun jo valkenevan...
Tuon valvotun yön aina muistan,
Kun tuulee ja sua ikävöin.
Sinun naurusi, laulusi muistan;
Ne mielessäin käy päivin, öin,
Kun tuulee, ja sua ikävöin.
Kuu ikkunan ohitse kulkee,
Se varjot saa taas kasvamaan...
Yö syliinsä ihmisen sulkee,
Joka jäänyt on odottamaan...
Olen sulkenut muistojen verhon,
Ja aukaissut taas uudestaan...
Sinut vangitsin kuin neitoperhon,
Oksa raapaisee taas ikkunaan,
Ajan suuntaa en saa muuttumaan.
Mä aukaisen kirjan ja suljen;
Nuo tiedot on vanhentuneet.
Mä varjoni vierellä kuljen,
On taulutkin haalistuneet...
Yli aikojen, merten mä kuulen
Sinun äänesi päivin ja öin...
Sinun laulusi, naurusi kuulen,
Kun tuulee, ja sua ikävöin...
Kun tuulee, ja sua ikävöin...
Zeige deinen Freunden, dass dir Neitoperho von Hector gefällt:
Kommentare