Mä nousen, nousen, nousen ylös huipulle,
kohti ääretöntä ja sen ylitse.
Katson vielä kerran taakse.
Mietin kuinka nyt oon heikko, mut mä kiipeän vielä Himalajaan.
Must piti tulla hyvä ei mitään. Fight back vastaan karmaa.
Ja kun teininä hypin seinillä, tajusin, et tästä matka vast alkaa.
Teen mitä pitää, kävelen sisään, en esitä mitään.
Vaik ovi viimenen kii menee mun eest, matkalla sinne mist tuulee.
Uskon, et tää tulee päättyyn hyvin. Kohti ääretöntä ja yli.
Mun vihaajatkaan ei voi ku tottua jo. Se luottamus, jonka saan on loppumaton.
Se oli vaan unelma eilen. Vaikee uskoo, et mä tein sen!
Kutsu mua: minä 2.0, hauska tutustua.
Tiedän, et mä löydän vielä
mulle oikeen tien, jota kulkea.
Katson vielä kerran taakse.
Mietin kuinka nyt oon heikko, mut mä kiipeän vielä Himalajaan.
Mä nousen, nousen, nousen ylös huipulle,
kohti ääretöntä ja sen ylitse.
Katson vielä kerran taakse.
Mietin kuinka nyt oon heikko, mut mä kiipeän vielä Himalajaan.
Rokataan ja rollataan, ah, nollataan. Aitous on iisii, ei tartte ku olla vaan.
Ihan sama, meil on jokaisella oma Himalaja.
Tietenki otan siipeen, ku kiipeen. Mieluummin painun hiiteen, ku mukiin meen.
Ja sehän just on mahtavaa. Ne, jotka ei uskonu teki must uskomattoman.
Muuta halunnu ku olla vapaa, sekunnissa nollasta sataan.
Elämä on vuoristorataa. Maailma on muovailuvahaa.
Se oli vaan unelma eilen. Vaikee uskoo, et mä tein sen!
Kutsu mua: minä 2.0, hauska tutustua.
Tiedän, et mä löydän vielä
mulle oikeen tien, jota kulkea.
Katson vielä kerran taakse.
Mietin kuinka nyt oon heikko, mut mä kiipeän vielä Himalajaan.
Mä nousen, nousen, nousen ylös huipulle,
kohti ääretöntä ja sen ylitse.
Katson vielä kerran taakse.
Mietin kuinka nyt oon heikko, mut mä kiipeän vielä Himalajaan.
Mä nousen, nousen, nousen ylös huipulle, (Vaikee uskoo, et mä tein sen!)
Mä kiipeän vielä Himalajaan.
Mä nousen, nousen, nousen ylös huipulle, (Vaikee uskoo, et mä tein sen!)
Mä kiipeän vielä Himalajaan.
Zeige deinen Freunden, dass dir Himalaja von Aste gefällt:
Kommentare